Vielä parikymmentä vuotta sitten naureskeltiin ja vähäteltiin näkemyksiä uusiutuvan energian mahdollisuuksista korvata fossiilienergia. Tällaisen esittäjiä pidettiin viherhörhöinä, joille Suomen kilpailukyky ja talous ei merkinnyt mitään.

Nyt kun kuluneen tammikuun aikana tuulivoimalla on katettu neljännes sähkön tarpeesta ja on ollut useita päiviä, jolloin tuuli on ollut ykkönen sähkön päivätuotannossa vähättelijät ovat jääneet vähemmistöön. Vain puolue, jonka ideologiassa lepakot poksahtelevat tuulimyllyn lähistöllä on jäänyt historian väärälle puolelle.

Vihreälle siirtymälle ei ole vaihtoehtoa, sanoo myös Energiateollisuus, ”sillä fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee liian kalliiksi”. Jotta tälläiseen ilmastonsuojelua edistävään markkinatalouteen on päästy, on tarvittu sekä globaalia YK perustaista että EU:n yhteistä ilmastopolitiikkaa. Tähän hetkeen vaikuttava tärkein globaali päätös tehtiin YK:n Pariisin ilmastokokouksessa 2015, jolloin saatiin yhteisymmärrys siitä ettei maapallon lämpötilan nousu saa ylittää 1.5 C.

EU:n tasolla on luotu yhteistä säädöstöä jo reilun parinkymmen vuoden ajan jolla ilmaston lämpenemistä hillitään. Pyrittäessä 1.5 C asteen tavoitteeseen on päästökaupan säätäminen ja sen jatkokehittäminen ollut avainasemassa. Päästökaupan avulla hiilelle on pikkuhiljaa saatu hinta, joka ottaa sen ekosysteemille ja ihmiskunnalle aiheuttamat haitat paremmin huomioon ja tekee hiilivapaasta energiasta kannattavaa.

Päästökauppa ei ratkaise kaikkia ongelmia. Edelleen mm. liikenne, maa-ja metsätalous sekä jätehuolto on päästökaupan ulkopuolella. Liikenteen osalta on tarvittu ja tarvitaan lainsäädäntöä ja erilaisia EU-tason standardeja joilla vähennetään roimasti fossiilisten polttoaineiden kulutusta. Tässä mennään koko ajan eteenpäin. Jätehuollossa kiertotalous on avainasemassa. Tästä syystä mm kertakäyttökulutukseen on EU tason lainsäädännössä puututtu.

YK:n Pariisin ilmastokokouksen 1.5 C asteen tavoitteen jälkeen myös Suomessa energiateollisuus on tosissaan investoinut uusiutuvaan energiaan ja tällä hetkellä jopa uskotaan, että Suomesta voi tulla lähitulevaisuudessa mm vetytalouden suurvalta uusiutuvien energiavarojemme turvin. Tällä on massiivinen vaikutus myös kilpailukykyymme kunhan pidämme huolen riittävästä jalostusasteesta. Energiateollisuuden investointihalukkuuteen on vaikuttanut myös Marinin hallituksen kunnianhimoiset vähennystavoitteet. Suomen hiilineutraalisuustavoite vuoteen 2035 tulee myös reaalisti saavuttaa, jotta investoinnit jatkuvat ja hyvän kierre voi edelleen voimistua. Tässä tulevan eduskunnan ja hallituksen värillä on väliä. Väliä on myös sillä miten tavoitteet saavutetaan. Työllisyyden kasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus läpäisyperiaatteena ilmastotoimissa on sosiaalidemokraateille tärkeitä kestävän kehityksen mittareita.

Maa- ja metsätalous sekä koko maankäytön sektori on osoittautunut, ainakin meille suomalaisille, yhdeksi vaikeimmista paloista päästöjen hallintaan. Pitkään voimme tuudittautua siihen, että metsät ovat meillä hiilinieluja ja kompensoivat osaltaan muualla tuotettuja päästöjä. Nyt tutkimus on paljastanut,että näin ei olekaan enää, vaan maankäyttösektori kokonaisuudessaan on päästölähde. Tähän liittyy kiinteästi myös luonnon monimuotoisuus ja luontokadon hillintä. Tilanne on otettava tosissaan ja etsittävä keinot asian korjaamiseksi. Ongelman tunnistaminen on ensi askel korjaavaan ja luontoa ennallistavampaan suuntaan.

Pohjois-Karjalan näkökulmasta yksi tulevan eduskunnan tärkeä tehtävä on varmistaa Heinäveden Palokin koskien ennallistaminen. Uusiutuvan energian tuotantoon on nykyään parempia ja toimivampia keinoja kuin pienten koskien valjastaminen, sen sijaan koskiluontoa ja sen ekosysteemiä kalakantoineen on vain hyvin rajallinen määrä. Olen erittäin tyytyväinen, että Sannan työlistalla tulevalle edustajauralle on Palokin koskien ennallistaminen.

Riitta Myller, entinen kansanedustaja ja Euroopan Parlamentin jäsen