Moni vanhus miettii, miten pitkään pystyy asumaan kotona. Väestön ikääntyminen puhuttaa. Yli 85-vuotiaiden hoidon tarve kasvaa. Lisäksi muistisairaus saattaa aiheuttaa ympärivuorokautisen hoidon tarvetta myös nuoremmissa ikäluokissa.

Koti on ihmisen paras paikka. Tämä on totta, mutta kaikki ei kuitenkaan pärjää yksin  kotona pelkän ympärivuorokautisen kotihoidon tuella. Omaishoidossa vanhuksia on varsin vähän ja näiden hoitajien asemaa on ehdottomasti parannettava. 

Täytän itse kohta 79 vuotta ja tunnen itseni melko hyväkuntoiseksi, kun selkä leikattiin kolme vuotta sitten. Ulkoilutan kaksi kertaa päivässä kahta koiraa, siivoan kotini itse, kävelen, teen omakotitalon pihatöitä, autan lapsia eri tavoin, teen vapaaehtoistyötä. Nautin nyt eläkkeellä käsillä tekemisestä pitkän hallintovirkatyöni jälkeen. 

Eliniän nousun myötä yhä useampi seitsemän- ja kahdeksankymppinen on hyvässä kunnossa. Moni tekee päivittäin vapaaehtoistyötä ja auttaa nuorempia sukupolvia. Vireät vanhukset ovat yhteiskunnassa merkittävä voimavara. Meillä on nyt aikaa tehdä sellaista, mihin työelämän aikana ei ehditty. 

Olemme kuitenkin kunnoltamme hyvin erilainen ryhmä. Siksi hoidon tarve on arvioitava huolella. Ketään ei saa jättää heitteille. Liian monet erittäin huonokuntoiset vanhukset ovat kodissa yksin vain kodinhoitajien käyntien varassa. Heidän oikea paikkansa olisi hoivakoti. Se on syytä sanoa ääneen. Sairaaloista tulee viestejä, että vanhukset joutuvat hakemaan apua päivystyksestä, koska eivät muualta apua saa. Päivystys kriisiytyy. Sairaala ei ole ratkaisu vanhusten hoivaan. Kannattaa nyt kuunnella myös lääkäreitä.

Hoivakoteja on ajettu alas, mikä on ollut suuri virhe. Vanhusvaltuutettu Päivi Topo on patistanut poliitikkoja päättämään nopeasti, miten suuri osuus yksityisillä hoiva-alan yrityksillä on ympärivuorokautisessa hoidossa. Yksityinen sektori on laajentunut ja nostanut hintoja samaan aikaan, kun julkinen sektori on vähentänyt omia hoivapaikkojaan. Lisäksi alan ongelmia pahentaa työvoimapula.

Meillä ikääntyneillä, kuten kaikilla ihmisillä, on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi. Yksinäisyys on vanhusten suurin ongelma. Tämä on itse hyvä tiedostaa. Voimien ja kiinnostuksen mukaan jokaisen on hyvä osallistua kaikkeen kiinnostavan, mitä kerhot, vapaaehtoistyö, harrastuspiirit, kirkko, kunta ja ystävät tarjoaa. Neljän seinän sisälle ei yksinäisyyttään kannata jäädä murehtimaan. 

Jokainen meistä vanhuksista voi pitää huolta kunnostaan. Liike on lääke eikä vierivä kivi sammaloidu. Ystävät ovat kullan arvoisia. Toiveeni on monen muun tavoin kuolla suoraan saappaat jalassa.

Meillä on paljon annettavaa nuoremmille sukupolville, rakkaille ja ystäville. Vuodet täyttyy hyvällä elämällä. Ihmissuhteet ovat tärkeitä. Myös erilaiset kimppa-asumiset yleistyvät. Moni miettii itselle sopivia uusia yhteisöllisiä ratkaisuja. 

Poliitikkojen olisi nyt keskityttävä vanhustenhoidon suurimpaan ongelmaan: ympärivuorokautista hoivaa antavia hoivakotipaikkoja ei ole riittävästi. Sairaaloissa on nykyisin liikaa vanhuksia, joiden oikea paikka olisi hoivakoti. Ratkaistava on myös se, ettei hoivakotien omistuksessa synny rakenteellista vinoutumaa.

Pirjo Ala-Kapee, maaherra emerita