( Karjalainen, Karjalan Heili 10.8. 2022)

Koululaiset, opiskelijat ja opetushenkilöstö aloittavat jälleen kesän jälkeen lukuvuotensa. Lukuvuoden käynnistyminen on minullekin 20 opetusvuoden jälkeen aina yhtä odotettu tapahtuma. Erityisen liikuttavaa on tavata koulun pihalla pieniä oppilaita, joiden reppu näyttää olevan oppilasta suurempi. Kynät ja kumit hohtavat uutuuttaan penaaleissa ja mieli on odottavan jännittynyt. Tulevaisuus on edessä ja kaikki vielä mahdollista.

Jokainen lapsi ansaitsee aloittaa koulun juuri omana itsenään. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, vaikka oppimiseen ja kasvamiseen tarvittaisiinkin paljon tukea. Inklusiivinen lähikoulu tarkoittaa sitä, että jokainen saa aloittaa koulunkäyntinsä omassa lähikoulussaan. Koulun on oltava valmiina oppilaan varten. Pidän arvokkaana ajatusta kaikille yhteisestä koulusta, mutta koulun arjessa tuen antaminen ei valitettavasti aina onnistu suunnitellusti. Erilaiset tarpeet tarkoittavat tuen tarpeiden tunnistamista ja riittäviä resursseja opetukseen. Resursseja ei ole tarjolla tänä päivänä riittävästi kaikissa kouluissa. On ihan selvää, että yksi opettaja ei voi tarjota kaikille oppilailleen tarvitsemaansa tukea. Ratkaisu opetuksen järjestämiseen löytyy moniammatillisesta yhteistyöstä, riittävästä määrästä erityisopettajia ja koulunkäynninohjaajia opetuksen tukena sekä tarpeeksi pienestä ryhmäkoosta.

Oppivelvollisuusiän noston myötä erilaisten opiskelijoiden haasteita kohdataan nyt toisella asteella entistä enemmän. On selvää, että tukiresursseja tarvitaan samalla tavalla perusopetuksen jälkeenkin. Varhainen puuttuminen, tuen järjestelmän yhdenmukaisuus varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle, selkeä mitoitus erityisopetukselle ja ryhmäkokoihin turvaavat ehjän ja tuetun opinpolun jokaiselle nuorelle.

Tulevaisuuden tutkija Otto Tähkäpään (Yliopisto-lehti 1/2022) mukaan tulevaisuususko on tärkein tyytyväisyyttä määrittävä tekijä. Korona-aika, Ukrainan sota ja huoli ilmastonmuutoksesta nakertavat tällä hetkellä monen nuoren uskoa tulevaan. Kohtaamiset aikuisten kanssa, kiireetön keskustelu ja nuorten huolten ottaminen tosissaan ovat keinoja tulevaisuuden uskon rakentamiseen. Tämä työ tulee aloittaa jo varhain. Kaikki lähtee kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta. Riittävillä resursseilla voidaan jokainen oppilas ja opiskelija kohdata kiireettömämmin arjessa.

Lasten ja nuorten hyvinvointia on tuettava (Karjalainen 5.1. 2022, Pielisjokiseutu 9.1.)

Olen työskennellyt luokanopettajana ja erityisopettajana parinkymmenen vuoden ajan. Näiden vuosien aikana olen saanut kulkea monien lasten ja nuorten rinnalla. Suuri osa lapsista ja nuorista voi hyvin, eikä mitään erityistä huolta tule koskaan ilmi. Aina on kuitenkin niitä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat enemmän tukea jossakin vaiheessa kasvuaan. Joskus oppiminen voi olla haastavaa, keskittyminen tuottaa hankaluuksia tai mieli on maassa. Huolien havaitseminen vaatii läsnäoloa ja herkkyyttä huomata haasteet. Tuki ja apu oikealla hetkellä voi olla ratkaiseva elämäpolun suunnalle.

Jostain syystä etenkin masennusta ja ahdistusta havaitaan yhä useammalla lapsella ja nuorella. Syitä tähän on etsitty niin somemaailmasta, perheiden vaikeuksista kuin yhteiskunnan murroksestakin. Koulumaailma on myös muuttunut paljon. Perusopetuksen toteuttamiseen pyritään nykyisin inklusiivisen lähikoulun periaattein, mikä mahdollistaa kaikille samat lähtökohdat osallistua opiskeluun oman ikäluokan mukana.  Peruskoulu, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset ovat käyneet läpi muutoksia, joilla on lisätty nuorten omaa vastuuta oppimisesta ja valinnoista. Itse näen muutokset tarpeellisina ja yhdenvertaisuuden periaatteen vaalimisen arvoisena asiana. Koen kuitenkin, että resurssit ja rakenteet eivät ole kaikissa tapauksissa kulkeneet uudistusten kanssa rinnakkain. Saavatko lapsemme ja nuoremme riittävästi tukea ja ohjausta omilla poluillaan?

Lasten ja nuorten hyvinvointi on erityisesti lähellä sydäntäni tulevissa aluevaaleissa. Heidän hyvinvointiaan arjessa on tuettava ilman minkäänlaisia kynnyksiä. Tärkeään asemaan nousee moniammatillinen opiskelijahuoltotyö. Oppilaitosten psykologit, kuraattorit ja terveydenhoitajat tuovat arvokkaan panoksen osaamisellaan lasten ja nuorten hyväksi. Hyvinvointipedagogit ja koulutsempparit voivat myös olla läsnä lasten ja nuorten arjessa herkällä korvalla. Näiden ammattilaisten läsnäolo on turvattava jatkossa riittävin resurssein. Näistä ja kaikista muistakin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen resursseista päättää tuleva aluevaltuusto.

Jokainen lapsi ja nuori on yhtä arvokas ja tärkeä. Yhteiskunnan on oltava apuna ja tukena silloin, kun sitä tarvitaan. On laskettu, että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. Inhimilliselle kokemukselle eikä ihmiselämälle voida kuitenkaan laskea hintaa.  Oikea-aikainen tuki ja apu tuo pitkässä juoksussa suurimman säästön. Syrjäytymiselle on monia syitä, mutta koulunkäynnin ja opiskelun tuen tiedetään olevan merkittävässä roolissa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Lapset ja nuoret ovat arvokkainta, mitä meillä on.

Aluevaaleissa päätetään meidän jokaisen asioista (Koti-Karjala, Kotiseutu-uutiset, Karjalan heili, Karjalainen, Pielisjokiseutu)

Lähiviikkojen aikana Suomessa valmistaudutaan ensimmäisiin aluevaaleihin, joissa valitaan aluevaltuustot hyvinvointialueille. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle valitaan 59 valtuutettua päättämään alueemme sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Uusi aluevaltuusto tekee jatkossa päätökset meille jokaiselle tärkeistä arjen asioista. Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on laaja ja välimatkat muodostuvat suuriksi. Tulevilla alevaltuutetuilla on suuri vastuu päättää lähipalvelujen ja palveluverkon rakentumisesta. Talouden ja tasavertaisten palvelujen välillä tasapainoilu ei tule
olemaan helppoa. Tarvitaan päätöksentekijöitä, joilla on näkemystä kehittää Pohjois-Karjalaa kokonaisuutena.

Uudessa aluevaltuustossa ei ole kuntapaikkoja. Pohjoiskarjalaiset äänestävät maakunnassamme ehdolle asettuneita henkilöitä ja äänet lasketaan koko maakunnan osalta yhteen. Näissä vaaleissa on olemassa todellinen riski siihen, että pienet kunnat voivat jäädä ilman omaa aluevaltuutettua. Jokainen uusi aluevaltuutettu pyrkii varmasti huolehtimaan Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen toimivuudesta ja palvelujen saatavuudesta kokonaisuutena, mutta unohtuvatko pienet suuren jalkoihin? On inhimillistä, että oman lähialueen palvelut ovat jokaisen sydäntä lähellä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisella pyritään luomaan vahvemmat, yhdenvertaisemmat ja toimivammat palvelut kaikkialle Suomeen. Jokaisen meistä on saatava tukea ja hoitoa sitä tarvitessamme. Tarvitsemme Pohjois-Karjalaan vahvan hyvinvointialueen, joka turvaa asukkailleen käyttäjälähtöiset palvelut tehokkaalla ja demokraattisella päätöksenteolla. Meidän tulee voida luottaa jatkossakin siihen, että pelastushenkilöstö saapuu paikalla hädän hetkellä ja avun piiriin päästään kohtuullisessa ajassa fyysisen tai psyykkisen terveyden heikentyessä.

Sanna Rissanen (sd.)
Aluevaaliehdokas, Liperi